Turvallisuutta ja jalkapalloa, osa 2 - Toipumisen tuskaa

Ensimmäinen kolmannes Veikkausliigakaudesta on takanapäin ja alku on ollut joukkueellemme vähintäänkin kelvollinen. Voittoja on tullut niin koti- kuin vieraskentilläkin ja mikä parasta, hyvien peliesitysten ansiosta. Oma osuuteni alkukaudesta on jäänyt hieman pienemmäksi pienten loukkaantumisten ja tietenkin myös joukkueen hyvien peliesitysten vuoksi. Edelliseen pohjaten ajattelin avata hieman mielenmaailmaani loukkaantumisiin liittyvistä asioista.

 

”Urheilija ei tervettä päivää näe” on tuttu lause kaikille aktiivisesti liikkuville, ja on siis tällä kaudella osoittautunut todeksi ainakin minun kohdallani. Pikkuvammoja, turhautumista. Varsinainen ottelukausi on lyhyt ja pelit vilisevät ohi nopeasti. Viikko tai kaksi sivussa ja pahimmillaan on voinut 5 peliä jäädä väliin. Tähän tiivistyy se, miksi mielessä pyörii ajatus nopeasta toipumisesta.

 

Toipuminen ottaa aina aikansa ja siihen on tyydyttävä. Muutamia kertoja tähän on tullut tutustuttua lihasvammojen osalta, kun jo hyvältä tuntunut lihas ei olekaan kestänyt kovempaa rasitusta. Itse koenkin, että juuri nämä pienimmät ja epämääräisimmät vaivat toipumisaikoineen ovat juuri niitä pahimpia. Toki täytyy tähän väliin todeta, että olen urallani säästynyt niiltä kaikkein vakavimmilta vammoilta. Epätietoisuus vaivasta ja siitä, kauanko toipuminen pelikuntoon vie, on joka tapauksessa hermoja raastavaa. Prosessia helpottavat omalta osaltaan joukkueen vahva tuki ja nopeaan toipumiseen tähtäävä kuntoutus oheisharjoitteineen sekä järjen äänenä toimivat lääkärit, fysiot, pelikaverit ja valmennus. Pelaaja on osa joukkuetta loukkaantumistenkin kohdatessa. Kiitokset edellä mainituille jo tässä vaiheessa. Tiiviin yhteisön tuomaa tukea ei voi myöskään liikaa korostaa, sillä terve pää (lue henkinen hyvinvointi) heijastuu myös fyysiseen puoleen ja sitä kautta tuloksiin. Olivat ne tulokset sitten toipumista vammoista tai pelillisiä onnistumisia.

 

Vastaavaa mallia tai tiivistä yhteisöllisyyttä ainakaan tässä laajuudessa ei taida tavallisessa työelämässä esiintyä. Kysymys kuuluukin, kannattaisiko yrityksen panostaa enemmän myös työntekijän toipumiseen sekä työkyvyn ja työtehon palauttamiseen? Joukkueurheilussa se ainakin kannattaa. Omalta osaltani olen siinäkin mielessä hyvässä tilanteessa, että myös Protect työnantajana haluaa huolehtia työntekijöiden työkyvystä ja kuntoutumisesta tarjoamalla laajimman mahdollisen työterveyshoidon kaikkiin toimipisteisiin.

 

 

-Heikki, #3

 

OTA YHTEYTTÄ MEIHIN »
TILAA UUTISKIRJE »